Mitään eriskummallista ei oo sattunut, pulkkamäkeä ollaan laskettu ja lenkkeilty. Koirat otetaan yöks aina sisälle lämpimään autotalliin nukkumaan kun yleensä ne nukkuu pihalla. Etteivät raukat vilustu.
sunnuntai, 8. tammikuuta 2012
Talven valkohiutaleet ne hiljaa leijailee
Koirat tykkää niin kovasti lumesta. Tietty niillä on ollu vähä rankkaa, ku on ollu kaheksaaki astetta lämmintä ja raukat kasvatti jo talvikarvan. Pyry rakastaa niin vietävästi sitä, kun sille antaa oikein kunnon lumipesun. Jyry on sellanen hienohelma, kattelee minähän en moiseen alennu-ilmeellä siististi sivusta.
Mitään eriskummallista ei oo sattunut, pulkkamäkeä ollaan laskettu ja lenkkeilty. Koirat otetaan yöks aina sisälle lämpimään autotalliin nukkumaan kun yleensä ne nukkuu pihalla. Etteivät raukat vilustu.
Mitään eriskummallista ei oo sattunut, pulkkamäkeä ollaan laskettu ja lenkkeilty. Koirat otetaan yöks aina sisälle lämpimään autotalliin nukkumaan kun yleensä ne nukkuu pihalla. Etteivät raukat vilustu.
keskiviikko, 4. tammikuuta 2012
Tänään on loppuelämämme ensimmäinen päivä
Dodiin, vapaapäivä siis, mikä tarkoittaa esittelypostausta Jyrystä.
Olin pienestä kersasta saakka hengaillut Pyryn kanssa ja siinä oppinut, miten koirien kanssa toimitaan. Pyry oli vähän sellanen nääh - ei kiinnosta-tyyppinen koira, ei mikään lapsen unelma, jota voi pitää vapaana pihassa. Eikä se hyppinyt minkään valtakunnan esteistä yli, kun se koki sen täysin turhaksi. Mutta silti, oon melko kiitollinen, sillä kaiken, mitä oon koirien käsittelystä oppinu, oon oppinu siltä. 8-vuotiaana rupesin sen kanssa käymään metässä yksin, tietysti noin miljoonien eksymisten kera mutta kuitenkin, aina on lopulta kotiin löydetty.
Pyry alkoi kumminkin vanheta ja mietittiin, tulisiko koiraharrastukselle jatkoa jo nyt vai joskus myöhemmin. Päätettiin ottaa pentu ja sitä ruvettiin etsimään. Pyryllä teetettiin vielä yksi pentue, mutta koko homma meni jotenkin mönkään eikä siitä mitään pikkukoiraa saatu meille kotiin paikkoja jyrsimään.
Pitkällisen harkinnan jälkeen päätettiin parhaaksi Omun kennel Outokummusta, jossa Fin Kva Fin Mva Kekkeruusin Lissu oli kantavana koirasta Fin Mva Jeppe. 19. maaliskuuta vuonna 2008 syntyi viisipäinen pentue, jonka ainoa narttu jäisi omistajalle.
Jyryn tarkkaa hakupäivää en muista, mutta voi luoja olin täpinöissäni. Kysyin sadan metrin välein, että ollaanko perillä. Paikalla tarjottiin ensin kahvit ja sitten mentiin tarhaan pentuja katsomaan. Kaksi niistä sitten valikoitui, oli kamalan vaikeaa tehdä päätös, että kumpi. Toinen sitten juoksi omituisesti ja päädyttiin pieneen ja ilkikuriseen koirapoikaan. Kauppahinta oli 1250 euroa. Pyry oli myyty vuonna 1997 meille kuudellasadalla markalla, joka siis on 100 euroa, ja tähän päivään mennessä Pyry on kuitenkin tuottanut enemmän :D Ettei sitä aina tiedä, mitä odottaa.
Kotimatkalle lähdittiin, pentu nukkui melkein koko matkan. Nukuin sohvalla sen vieressä ensimmäiset yöt, mutta melko pian se sai ruveta öitään ulkona tarhassa viettämään. Päivittäinen lenkki oli suurinpiirtein 200 metriä peltotietä ja takaisin ja jo sen jälkeen pikku raasu uinahti koppiinsa.
Jyryn kasvaessa vanhemmaksi, alettiin sitä käyttää metsässä, heti huomaten että sen käyttäytyminen siellä oli melko lennokasta. Se hävisi pitkiksi ajoiksi, mitä Pyry ei oikein ollut koskaan harrastellut. Joskus Jyry oli jopa pari päivää poissa, että radioonkin ehdittiin laittaa jo ilmoitus kadonneesta pystykorvasta.
Linnunhaukkukokeissa menestyttiin ihan hyvin. Kolmen ykköspalkinnon, toisin sanoen käyttövalion arvon, saavuttamiseen meni 11 linnunhaukkukoetta - jo ensimmäisissä kokeissaan Jyry siirtyi avoimesta luokasta voittaja-luokkaan.
Näyttelyissä menestys on ollut vähän keskinkertaista. Ryhmänäyttelyissä kiertävät samat ihmiset näyttelypystykorviensa kanssa, eikä käyttökoiran näköisillä koirilla ole mahdollisuuksia voittoon. Jyry on kyllä kovasti kiitosta saanut oikeasta luonteestaan ja massiivisesta koostaan, joka ei ole nykyään suomenpystykorvauroksille itsestään selvyys. Meillähän on 13 ryhmänäyttelyn ja yhden kansainvälisen näyttelyn jälkeen plakkarissa 1 sertifikaati ja 3 varasertiä. Näyttelyharrastusta aiotaan jatkaa siihen, että muotovalion arvo tulee täyteen. Näyttelytuomarit ovat sanoneet seuraavaa:
Mittasuhteiltaan oikea, sukupuolileimaltaan vahva, erittäin ryhdikäs uros. Oikealinjainen pää, jossa hyvät korvat, silmät voisivat olla hieman tummemmat. Hyvärakenteinen runko, häntä kiertyy reidelle. Turkki ei tänään parhaimmillaan, väri hieman samea ruskeanpunainen. Uros liikkuu tasapainoisesti.
Eikai sitten ole muuta kerrottavaa - ajattelin tässä joskus väsätä pojista erilliset "luonnekertomukset" koska näissä esittelyissähän ei ole paljon luonteesta puhuttu.
- katri
Olin pienestä kersasta saakka hengaillut Pyryn kanssa ja siinä oppinut, miten koirien kanssa toimitaan. Pyry oli vähän sellanen nääh - ei kiinnosta-tyyppinen koira, ei mikään lapsen unelma, jota voi pitää vapaana pihassa. Eikä se hyppinyt minkään valtakunnan esteistä yli, kun se koki sen täysin turhaksi. Mutta silti, oon melko kiitollinen, sillä kaiken, mitä oon koirien käsittelystä oppinu, oon oppinu siltä. 8-vuotiaana rupesin sen kanssa käymään metässä yksin, tietysti noin miljoonien eksymisten kera mutta kuitenkin, aina on lopulta kotiin löydetty.
Pyry alkoi kumminkin vanheta ja mietittiin, tulisiko koiraharrastukselle jatkoa jo nyt vai joskus myöhemmin. Päätettiin ottaa pentu ja sitä ruvettiin etsimään. Pyryllä teetettiin vielä yksi pentue, mutta koko homma meni jotenkin mönkään eikä siitä mitään pikkukoiraa saatu meille kotiin paikkoja jyrsimään.
Pitkällisen harkinnan jälkeen päätettiin parhaaksi Omun kennel Outokummusta, jossa Fin Kva Fin Mva Kekkeruusin Lissu oli kantavana koirasta Fin Mva Jeppe. 19. maaliskuuta vuonna 2008 syntyi viisipäinen pentue, jonka ainoa narttu jäisi omistajalle.
Jyryn tarkkaa hakupäivää en muista, mutta voi luoja olin täpinöissäni. Kysyin sadan metrin välein, että ollaanko perillä. Paikalla tarjottiin ensin kahvit ja sitten mentiin tarhaan pentuja katsomaan. Kaksi niistä sitten valikoitui, oli kamalan vaikeaa tehdä päätös, että kumpi. Toinen sitten juoksi omituisesti ja päädyttiin pieneen ja ilkikuriseen koirapoikaan. Kauppahinta oli 1250 euroa. Pyry oli myyty vuonna 1997 meille kuudellasadalla markalla, joka siis on 100 euroa, ja tähän päivään mennessä Pyry on kuitenkin tuottanut enemmän :D Ettei sitä aina tiedä, mitä odottaa.
Kotimatkalle lähdittiin, pentu nukkui melkein koko matkan. Nukuin sohvalla sen vieressä ensimmäiset yöt, mutta melko pian se sai ruveta öitään ulkona tarhassa viettämään. Päivittäinen lenkki oli suurinpiirtein 200 metriä peltotietä ja takaisin ja jo sen jälkeen pikku raasu uinahti koppiinsa.
Jyryn kasvaessa vanhemmaksi, alettiin sitä käyttää metsässä, heti huomaten että sen käyttäytyminen siellä oli melko lennokasta. Se hävisi pitkiksi ajoiksi, mitä Pyry ei oikein ollut koskaan harrastellut. Joskus Jyry oli jopa pari päivää poissa, että radioonkin ehdittiin laittaa jo ilmoitus kadonneesta pystykorvasta.
Linnunhaukkukokeissa menestyttiin ihan hyvin. Kolmen ykköspalkinnon, toisin sanoen käyttövalion arvon, saavuttamiseen meni 11 linnunhaukkukoetta - jo ensimmäisissä kokeissaan Jyry siirtyi avoimesta luokasta voittaja-luokkaan.
Näyttelyissä menestys on ollut vähän keskinkertaista. Ryhmänäyttelyissä kiertävät samat ihmiset näyttelypystykorviensa kanssa, eikä käyttökoiran näköisillä koirilla ole mahdollisuuksia voittoon. Jyry on kyllä kovasti kiitosta saanut oikeasta luonteestaan ja massiivisesta koostaan, joka ei ole nykyään suomenpystykorvauroksille itsestään selvyys. Meillähän on 13 ryhmänäyttelyn ja yhden kansainvälisen näyttelyn jälkeen plakkarissa 1 sertifikaati ja 3 varasertiä. Näyttelyharrastusta aiotaan jatkaa siihen, että muotovalion arvo tulee täyteen. Näyttelytuomarit ovat sanoneet seuraavaa:
Mittasuhteiltaan oikea, sukupuolileimaltaan vahva, erittäin ryhdikäs uros. Oikealinjainen pää, jossa hyvät korvat, silmät voisivat olla hieman tummemmat. Hyvärakenteinen runko, häntä kiertyy reidelle. Turkki ei tänään parhaimmillaan, väri hieman samea ruskeanpunainen. Uros liikkuu tasapainoisesti.
Eikai sitten ole muuta kerrottavaa - ajattelin tässä joskus väsätä pojista erilliset "luonnekertomukset" koska näissä esittelyissähän ei ole paljon luonteesta puhuttu.
- katri
keskiviikko, 28. joulukuuta 2011
Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä..
Hejsan ! Todellakin mulla on ollut oma blogi jo jonkun aikaa ja oon haaveillu tälläsen koirakeskeisen blogin perustamisesta, kun en viitti aina tonne ^ niistä postailla. Eli 14- ja 3-vuotiaat suomenpystykorvaurokset ovat pääroolissa tässä blogissa.
Ite oon siis yläasteikäinen tyttö Pirkanmaalta. Elämään kuuluu vahvasti koirat ja hevoset, kaverit ja musiikki + valokuvailu. Kamerakalustona Canon EOS 550D, johon putket 18-55 ja 18-200, joka just tuli joululahjaks (:
Koirien kanssa touhuilen aika paljon kaikenlaista. Lenkkeillään ihan tavallisesti, pyöräillään, kesällä uidaan. Käydään tietysti myös metsässä, mutta tolla nuoremmalla on aina tapana kadota mystisesti jonnekkin.. Siks piakkoin kun rahaa saadaan + äiti sponssaamaan, onkin hankinnan alla gps-panta, että voitais tutkailla missä hän milloinkin huseeraa - ei viitsisi kallista ja rakasta koiraa hukata metsien syvyyksiin.
Eli sitten itse asiaan: Vanhempi herroista, FIN KVA FIN MVA Pyry on todellakin arvonsa tunteva vanha herrasmies. Pentueita Pyryllä on 42, pentuja yhteensä rekisterissä 185. Vuoden lintukoiraksi Pyry on valittu useamman kerran ja erinäisiä pyttyjä on muutenkin sadellut. Itse en siis linnunhaukkukilpailuja ole koiran kanssa kulkenut, vaan jo edesmennyt pappani, jolta lienen koirainnostuksen perineen.
Kovin kuuluisasta ja menestyksekkäästä suvusta ei Pyry ole. Isä, FIN KVA FIN MVA Josen-Haukku Rone, oli kyllä ihan menestyvä koira, näyttelyarvosteluiksi sai muunmuassa tälläisiä:
Kokonaisvaikutelmaltaan erittäin hyvä, mittasuhteiltaan aavistuksen pitkä- runkoinen, jolla oikeapiirteinen pää. Komea häntä. Hyvät kulmaukset, raajojen luusto saisi olla järeämpää. Punaisenruskea. Luonne hyvä.
Ronea käytettiin paljon myös haukkukokeissa, mistä tulokset olivat ilmeisen hyviä. Näyttelyissä käynti lopetettiin kolmen saavutetun sertin, eli Suomen muotovalion arvon jälkeen. Muutama vuosi sitten saimme kuulla jo vanhuuden sokeuttaman ja kuulonsa menettäneen Ronen nukkuneen pois neljäntoista vuoden iässä.
Pyryn emä, Pystärin Räksy, oli sukulaistalon koira. Sitä on kyllä käytetty haukkukokeissa ja kaksi ykköstäkin on tullut, mutta jostain tuntemattomasta syystä Räksyn koeura on loppunut lyhyeen. En tiedä Räksyn myöhemmistä vaiheista mitään, mutta tuo lienee majailleen manan majoilla jo melko pitkäänkin, sillä oli syntynyt jo vuonna -92. Pyryn isovanhemmista löytyy 2 kaksoisvaliota, eli isänisä Haku-Mikon Junior ja emänisä Kanalan Tero. Isoäidit Rina ja Pepi ovat käyttövalioita molemmat.
Kevättalvella 1997 Pyry siis löysi kotinsa, minun ollessani ihan pieni. Ensimmäisiin näyttelyihinsä Pyry osallistui Huhtikuussa 1998, reilun vuoden ikäisenä ja palkintosijoina Sertinarvoinen, Rotunsa paras ja sertifikaatti. Siitä alkoi Pyryn voittokulku, joka pysähtyi huipulla vanhan koiran käydessä viimeiset näyttelynsä vuonna 2007, sieltä palkintosijoina VET-ERI, VSP ja VET-VSP. Tampereen kansainvälisissä näyttelyissä vuonna 2001 Pyry palkittiin CACIBilla.
Muutamia tuomareiden arviointeja Pyrystä:
Yleisvaikutelma eritt. hyvä. Ruskeanpunainen. Keskikok. mittasuht. oikea, selvä uros. Oikeamuotoinen pää, hyvä runko ja raajarakenne. Likkuu hyvin. Mallihäntä ja turkki. Luonne miellyttävä.
Yleisvaik. erinomainen. Ruskeanpunainen, keskikokoa hieman kookkaampi. Vahva luusto. Riittävät kulmaukset. Häntä voisi olla hieman pidempi. Tempperamentti hyvä.
Kirkas ruskeanpunainen, kauniit värivaihtelut. Hyvin säilynyt veteraani. Mittasuhteiltaan ja sukupuolileimaltaan oikeaa tyyppiä edustava uros. Hyvä pää. Moitteeton runko ja raajarakenne. Mallikäpälät. Hyvä häntä. Oikealaatuinen karvapeite. Kevyt liike. Luonne erinomainen.
Pyrystä tuli haukkukokeissa kokenut kävijä, niitä on plakkarissa noin 80. Erityisen ylpeitä saamme olla hausta annetuista keskiarvopisteistä, jotka asteikolla 1-10 ovat 9.1. Voittajaluokan ykköspalkintoja Pyryllä on yhteensä 27.
Kamalasti höpötystä ihan turhasta - taitaakin olla, että nuoremman veijarin, Jyryn, esittely jää ensi kertaan. Laitan muutaman kuvan vielä muutaman kuvan nyt esitellystä koirasta, Pyrystä, mutta pysytään tutkalla! Esittelypostausta Jyrystä luvassa piakkoin!
Ite oon siis yläasteikäinen tyttö Pirkanmaalta. Elämään kuuluu vahvasti koirat ja hevoset, kaverit ja musiikki + valokuvailu. Kamerakalustona Canon EOS 550D, johon putket 18-55 ja 18-200, joka just tuli joululahjaks (:
Koirien kanssa touhuilen aika paljon kaikenlaista. Lenkkeillään ihan tavallisesti, pyöräillään, kesällä uidaan. Käydään tietysti myös metsässä, mutta tolla nuoremmalla on aina tapana kadota mystisesti jonnekkin.. Siks piakkoin kun rahaa saadaan + äiti sponssaamaan, onkin hankinnan alla gps-panta, että voitais tutkailla missä hän milloinkin huseeraa - ei viitsisi kallista ja rakasta koiraa hukata metsien syvyyksiin.
Eli sitten itse asiaan: Vanhempi herroista, FIN KVA FIN MVA Pyry on todellakin arvonsa tunteva vanha herrasmies. Pentueita Pyryllä on 42, pentuja yhteensä rekisterissä 185. Vuoden lintukoiraksi Pyry on valittu useamman kerran ja erinäisiä pyttyjä on muutenkin sadellut. Itse en siis linnunhaukkukilpailuja ole koiran kanssa kulkenut, vaan jo edesmennyt pappani, jolta lienen koirainnostuksen perineen.
Kovin kuuluisasta ja menestyksekkäästä suvusta ei Pyry ole. Isä, FIN KVA FIN MVA Josen-Haukku Rone, oli kyllä ihan menestyvä koira, näyttelyarvosteluiksi sai muunmuassa tälläisiä:
Kokonaisvaikutelmaltaan erittäin hyvä, mittasuhteiltaan aavistuksen pitkä- runkoinen, jolla oikeapiirteinen pää. Komea häntä. Hyvät kulmaukset, raajojen luusto saisi olla järeämpää. Punaisenruskea. Luonne hyvä.
Ronea käytettiin paljon myös haukkukokeissa, mistä tulokset olivat ilmeisen hyviä. Näyttelyissä käynti lopetettiin kolmen saavutetun sertin, eli Suomen muotovalion arvon jälkeen. Muutama vuosi sitten saimme kuulla jo vanhuuden sokeuttaman ja kuulonsa menettäneen Ronen nukkuneen pois neljäntoista vuoden iässä.
Pyryn emä, Pystärin Räksy, oli sukulaistalon koira. Sitä on kyllä käytetty haukkukokeissa ja kaksi ykköstäkin on tullut, mutta jostain tuntemattomasta syystä Räksyn koeura on loppunut lyhyeen. En tiedä Räksyn myöhemmistä vaiheista mitään, mutta tuo lienee majailleen manan majoilla jo melko pitkäänkin, sillä oli syntynyt jo vuonna -92. Pyryn isovanhemmista löytyy 2 kaksoisvaliota, eli isänisä Haku-Mikon Junior ja emänisä Kanalan Tero. Isoäidit Rina ja Pepi ovat käyttövalioita molemmat.
Kevättalvella 1997 Pyry siis löysi kotinsa, minun ollessani ihan pieni. Ensimmäisiin näyttelyihinsä Pyry osallistui Huhtikuussa 1998, reilun vuoden ikäisenä ja palkintosijoina Sertinarvoinen, Rotunsa paras ja sertifikaatti. Siitä alkoi Pyryn voittokulku, joka pysähtyi huipulla vanhan koiran käydessä viimeiset näyttelynsä vuonna 2007, sieltä palkintosijoina VET-ERI, VSP ja VET-VSP. Tampereen kansainvälisissä näyttelyissä vuonna 2001 Pyry palkittiin CACIBilla.
Muutamia tuomareiden arviointeja Pyrystä:
Yleisvaikutelma eritt. hyvä. Ruskeanpunainen. Keskikok. mittasuht. oikea, selvä uros. Oikeamuotoinen pää, hyvä runko ja raajarakenne. Likkuu hyvin. Mallihäntä ja turkki. Luonne miellyttävä.
Yleisvaik. erinomainen. Ruskeanpunainen, keskikokoa hieman kookkaampi. Vahva luusto. Riittävät kulmaukset. Häntä voisi olla hieman pidempi. Tempperamentti hyvä.
Kirkas ruskeanpunainen, kauniit värivaihtelut. Hyvin säilynyt veteraani. Mittasuhteiltaan ja sukupuolileimaltaan oikeaa tyyppiä edustava uros. Hyvä pää. Moitteeton runko ja raajarakenne. Mallikäpälät. Hyvä häntä. Oikealaatuinen karvapeite. Kevyt liike. Luonne erinomainen.
Pyrystä tuli haukkukokeissa kokenut kävijä, niitä on plakkarissa noin 80. Erityisen ylpeitä saamme olla hausta annetuista keskiarvopisteistä, jotka asteikolla 1-10 ovat 9.1. Voittajaluokan ykköspalkintoja Pyryllä on yhteensä 27.
Kamalasti höpötystä ihan turhasta - taitaakin olla, että nuoremman veijarin, Jyryn, esittely jää ensi kertaan. Laitan muutaman kuvan vielä muutaman kuvan nyt esitellystä koirasta, Pyrystä, mutta pysytään tutkalla! Esittelypostausta Jyrystä luvassa piakkoin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)